Osallistumiseni arviointiin SataHämeen ao:ssa Vatulassa
Mietin jo viime vuonna osallistumista saksanpaimenkoirien ominaisuusarviointiin. Ajatus
konkretisoitui itselleni vasta niin myöhään, että etsiessäni sopivaa arviointitilaisuutta huomasin,
että kaikki vuoden 2013 tilaisuudet oli jo pidetty. Tutustuessani ominaisuusarvioinnin sisältöön
huomasin, että arviointi on kaikenkattava ja koirasta saa varmasti tarvitsemansa tiedon jalostusta
ajatellen. Lisäksi, jos arviointia hyödyntää saman koiran kohdalla pentuarvioinnista lähtien, saa
kattavaa tietoa saman yksilön kehityksestä ja ominaisuuksista.
Facebook-uutisvirtaan ilmestyi ilmoitus Saku Ry:n järjestämästä ominaisuusarvioinnista ja
päätin sitä istumalta ilmoittaa koirani tilaisuuteen. Lauantaina 5.7.2014 lähdin ajamaan kohti
Vatulaa mukanani 5-vuotias saksanpaimenkoiranarttu Ratsumestarin Paula, "Paukku". Itselläni
ei varsinaisesti ollut mitään erityisiä odotuksia Paukusta. Olin avoimin mielin valmis arviointiin.
Olimme ajoissa paikalla kentällä ja pikku hiljaa paikalle saapuivat myös muut osallistujat.
Tilaisuutta valmisteltiin ja sovittiin suoritusjärjestys. Kaikki koirat suorittivat ensin luonnearvion, eli
ns. suojeluharjoituksen ja sen jälkeen rakennearvioinnin, terveyskyselyn ja DNA-näytteen Hannes
Lohen tutkimusryhmän käyttöön antamisen vuorollaan.
Toin Paukun vuorollaan luonnearviointiin. Itse olen pitänyt Paukkua vähän "rasittavana", eli se
on mm. aina niin innokas osallistumaan joka paikkaan, rauhoittuminen sisällä kestää aikansa.
Tuo koira näkee ja huomaa kaikki asiat. Ja kun se on aika hektinen, niin itse ohjaajana pitäisi
olla aina niin rauhallinen, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Paukku veti kentälle kuin
pieni juna ja havaitsi maalimiehen ennen henkilöryhmää. Henkilöryhmässä se otti innokkaasti
kontaktia henkilöryhmän jäseniin, antoi vieraan henkilön käsitellä itseään ja otti myös minuun
ohjaajana kontaktia (sikäli kun ehti muilta touhuilta). Suojeluharjoituksessa se reagoi varhaisessa
vaiheessa maalimiehen antamaan uhkaan, mutta vaihtoi hyvin saaliille. Otekäyttäytyminen oli
hyvä. Prässi ja kanavointi sujuivat hyvin, murinaa kuului irrotuksessa. Otimme harjoituksessa
myös irroituksen ja uudelleen vartioinnin irrotuksen jälkeen. Se oli Paukulle vaikeampaa, se tarvitsi
ärsykkeen uudelleen vartioinnin aloittamiseen. Mutta näitä harjoituksia emme ole tosin kovin
paljoa tehneetkään. Suojeluharjoituksen jälkeisen henkilöryhmän Paukku suoritti ylikorostuneen
ystävällisesti ja saimme tälle rasittavalle käytökselle terminkin eli yliaktiivisuuden.
Terveyskyselyssä oli paljon kysymyksiä ja olin tyytyväinen, kun huomasin päässeeni koiran kanssa
vähällä. Hiivaongelmahan meillä on nyt ollut, mutta sekin asia on nyt kunnossa. Muutoin on terve
koira.
Rakennearvioinnissa ja ampumisessa Paukun rasittava käytös (yliaktiivisuus) korostui. Vieraalla
kentällä se huomasi kaikki asiat taas, haukkui välillä ja ei malttanut pysyä paikoillaan. Siinä
naureskeltiinkin, että mistä tämä "hulluus" periytyy :) . Rakennearviointi oli tarkkaa, koirasta
arvioitiin kaikki asiat kynsistä hännänpäähän. Itse pidän tätä arviointia laadullisesti parempana kuin
näyttelyarvostelua ja olen sitä mieltä, että tämä arviointi riittää meille näyttelykäynnin korvaajaksi.
Dna-näytekin saatiin otettua, vaikka lopputulos näytti siltä, että joku oli teurastettu. Paukku ei
malttanut etujalkaansa pitää riittävän kauaa paikoillaan ja toinen näyte otettiin sitten toisesta
etujalasta.
Olin tyytyväinen koiran saamaan arviointiin ja pidin sitä hyvin totuudenmukaisena verrattuna koiran
normaalielämään. Hienoa, että näitä tilaisuuksia järjestetään. Osallistun myös seuraavan koiran
kanssa ominaisuusarviointiin. Toivoisin vaan, että poliittiset tekijät mahdollistaisivat, että näitä
arviointituloksia arvostettaisiin myös rodun Suomen pääliitossa. Kiitos vielä SPL Sata-Hämeen
järjestelyporukalle!
Tiina Lehtinen